Demarit eivät ole moksiskaan, vaikka he kärsivät katastrofaalisen tappion vaaleissa. Esimerkiksi Varkaudessa ja Leppävirralla demarien kannatus rojahti kymmenen prosentin alle.

 

Arvioin, että toverit johdattivat luottojoukkonsa äänestämään Lipposen selän takana Haavistoa. Esimerkiksi Leppävirralla Halonen sai viimeksi eka kierroksella 2692 ääntä ja gasrörkonsulent Lipponen nyt 409 ääntä. Hirmuinen ero, vielä kun Haavistolle löyhähti kuin tyhjästä 700 ääntä.

 

Erikoista oli tämä demarien sihteerikön ilmoitus erostaan. Se tipahti tarpeeksi ajoissa viikkoja ennen vaaleja kuin käskynä. Tulosta syntyi, Väyrynen jäi kolmanneksi.

 

Mutta setviköön työkansa nyt rökäletappiotaan. Heillä on edessään sama ongelma kuin meillä keskustalaisillakin. Äänestääkö vai eikö äänestää. Lipponen ei ensin aikonut viivan vetoon, nyt hän jo kannustaa muita. Niin se mieli muuttuu

 

Mutta aika kaksinaamaisia ovat nämä Niinistön ja Haaviston puheet. Saulille kasahti hirmuinen huoli maaseudun palveluista ja Pekalle maataloudesta.

 

Älä Niinistö hätäile haja-alueitten palveluista. Kun puolueesi kokoomus toteuttaa kuntien lahtaussuunnitelmat, ei enää ole huolta. Ei ole palveluja eikä niiden tarvitsijoita.

 

Vihreät taas ovat vuosikymmenten ajan yrittäneet Helsingistä annetuilla pakkoukaaseilla tehdä maa- ja metsätalousyrittäjän elämän mahdottomaksi. Maatiaiset ovat mukamas saastuttaneet Suomenlahden ja Itämeren, tappaneet liitoravat ja valkoselkätikat, kiduttaneet kotieläimiään, hakanneet väärin metsänsä, sytyttäneet uuniinsa tulen puiden alta. Maatiaiset tuottavat myös pienhiukkasia.

 

Kettingit ja videovehkeet ovat nytkin valmiusasemissa isovanhemmilta perityn kaupunkikolmion sängyn alla, että viherterroristit pääsevät pelastamaan Suomea maatiaisten kynsistä.

 

Haaviston tuomitsevat puheet terroristien tunkeutumisista eläinsuojiin olivat toisen suupielen vaalitarinoita.

 

Kaikkein huvittavinta ovat venäläisen lannoitetehtaan fosforipäästöt. Viherpipertäjät ovat jatkuvasti todistelleet Suomen maatalouden saastuttavan koko Itämeren.

 

Nyt jo herra ympäristöministerikin on ottanut kätensä pois housujen taskuista ja sihisee Suomen antavan apua päästöjoen tukkimisessa.

 

Meidänhän sitä on otettava vastuu yhden maailman rikkaimman maan paskapäästöistä.

 

Siitä vaan nyt juoksujalkaa apuun, euroja sopii Venäjälle yhtä paljon kuin Kreikkaan tai jokunen miljardi enemmänkin.