Suomen johtavat poliitikot ovat prinsessanherkkiä. Sorsa aikoinaan vaivautui herneestä patjansa alla, mutta pelkään pahoin että Kataisen on vaikea nukkua, jos patjan alle on eksynyt sinapinsiemen.

Kokoomusjohtajan ääni alkoi väristä ja nenä närkästyi, kun Jarmo Korhonen sattui muistuttamaan hallitusohjelman noudattamisesta. Korhonen ei ollut Kataiselle ihminen lainkaan.

Luulisin, että seuraavassa hallituksessa Kataisen kanssa on vaikea tulla toimeen, kun hän on aina oikeassa. Jutan verkkosukkahousut pyörivät jaloissa, kun hän ottelee mestarin kanssa. Ihminen ei paljon näyttäydy kummankaan meiningeissä.

Oman johtajamme eivät ole sen veikeimpiä. Nykyinen puoluejohto tuntuu olevan arkkiasiallista laatua jopa hölmöyteen saakka. Mitä hyötyä meille on kieltää Merisaloa tulemasta keskustaristeilylle. Suomi lienee vapaa maa. Jos ei ole vankilassa, voi risteillä vaikka Riikaan.

Kun Laaninen keväällä niputti meikäläisenkin siihen Korhosen rosvojen kastiin, halusin kokeilla lohkeaako lippu risteilylle. Alun perin en ollut koko paattiin lähdössä. Maksoin matkani ja sain matkustusasiakirjan haltuuni.

Jännään nyt, joko minut poistetaan joukosta linja-autossa vai vasta laivalla.

Keskustajohtajat Vienoista Mareihin eivät siis ole eksyneet asioista. Nyt koko johtomme näyttäisi olevan samanmielistä. Ei siitä mitään hallituspakettia tule. Toivottavasti tulee oppositio ja kouluttaa. Näin on käynyt ainakin Paavolle, Eskolle ja Annelille.

Toivon kuitenkin, ettei kukaan joudu samanlaiseen median sontasateeseen kuin Matti Vanhanen joutui. Aiheetta, joka päivä, sivutolkulla, tuntitolkulla, vuositolkulla.

Eikä loppua näy sen kummemmin kuin Tuusulan tanssijankaan tekemisten tutkimiselle.

Joskus kuitenkin vuosien päästä roskamedia saattaa tajuta, mitä se askarteli tosikkolandiassa 2000-luvun lopulla. Mutta ei se Kataisen tavoin siitä sen kummemmaksi tokene.