Luulin, että saamme puoluekokouksen jälkeen olla lehdistön ivalta hetken rauhassa ja huokaista. Emme saa. 15. kesäkuuta lehdissä muiden muassa HS ja SS taaplaavat entiseen tyyliin Paavo Väyrysestä ja Jarmo Korhosesta.

Tosin Matti Vanhanen on jätetty vähemmälle napostelulle. Niin pitää ollakin.

Ilkeintä on Savon Sanomien Seppo Konosen naljailu siitä, että Paavo Väyrynen uskalsi ryhtyä ehdolle puheenjohtajavaaliin. Se on jälkiviisas ja täysin tarpeeton kirjoitus.

Väyrynen ja Korhonen eivät ole saaneet, eivätkä saa olla Savon Sanomissa ikänään rauhassa. Aina löytyy joku uusi Tourunen entisten tilalle, joka täyttää ilkeilytyhjiön. Kirjoittelusta ei ole savolaisille, keskustalaisille tai kenellekään mitään hyötyä.

Minun mieleni se päinvastoin pahoitti, koska olen niitä muutamia Väyrysen aateystäviä. Mutta niin kai oli tarkoituskin, kun samalla rahalla tuli varmaan jonkun kokoomuslaisen tai kommunistin mieli iloiseksi.

Parasta puoluekokouksen jälkimainingeissa oli, kun Väyrynen puolusti Jarmo Korhosta. Kiitoksia siitä ja kiitoksia Sinulle. Joku arvo se lienee ihmisinä meilläkin.

Kiviniemi saattaa olla roskamedioiden suosiossa muutaman kuukauden ajan. Sitten alkaa taas korpivaellus. Aina jotakin syytä löytyy. Jos ei löydy, roskamedia keksii. Puoluekokouksessa levitettiin jo huhua, että Väyrynen perustaa uuden puolueen.

Höpö, höpö.

Vaalit ovat arvaamaton asia. Soinin porukoihin meitä ei paljon valu, mutta äänestysinto saattaa olla entistä enemmän ehingolla.

Meikäläiselle ovat puoluekokouksen valinnat kelvanneet ennemmin tai myöhemmin. Hokasin nyt pettymyksen poistamiseksi verrata Urpilaista ja Kiviniemeä toisiinsa. Totesin, että Jutta tarvitsee ainakin kolmet verkkosukkahousut päälleen Marille asiapuolella pärjätäkseen. Tai saattavat mainitut vaatekappaleet kokonaan loppua kotimaan putiikeista.

Laaninen haluttiin sihteerivaaliin kaatamaan Korhosta. Kaato onnistui ihan kuin unissa. Entäs sitten kun arki alkaa ja taustajoukot heittävät sihteerinsä yksin kuin lapasen nurkkaan. Mää ja tiijjä kääpkö näen vae eij.