Nyky-yhteiskunta ja sen nuorempi polvi ei paljon vastuusta perustele. Kunhan vaan minä saan kaiken, muista viis, kunhan muut hoitavat asiat, minä en, kunhan raha tulee minun luo, muista viis.

Työuraa ei tarvitse aloittaa tai lopettaa. Yhteiskunta, vanhempien ja isovanhempien osakesalkut elättävät. Garfield ja kumppanit pitävät siitä huolen. Bossit kantavat vastuutakin; vain firman osakkeenomistajista.

Vastuun kantamista sai meikäläisen pohtimaan 85-vuotias naamakirja-ystäväni. Hän ei aikanaan, eikä nytkään pakoile osaansa yhteiskunnan ylläpidossa tai sen jäsenten elinoloissa.

Hän ei rähjää mielenosoituksissa, kuseksi kaduille, hakkaa poliisia, syytä yhteiskuntaa kaikesta mahdollisesta pahasta, ei tee luontoretkiä maaseutuyrittäjien tuotantotiloihin, maksaa veronsa ja maksunsa.

Vanhemmat tai isovanhemmat eivät ystävääni elätä, koska hän pärjää pienellä eläkkeellään. Luulisin, etteivät kaupunkien viherpeipparit vielä 85-vuotiainakaan tule toimeen omillaan.

Terveitähän he ovat, kun eivät syö lihaa. Jöntin pössyttely pitää pirteänä. Heidän vanhempiensa kannattaakin huolehtia, että perheen osakesalkku on voimissaan vielä100 vuoden kuluttua.

Kun täältä maalta sattuu piipahtamaan kaupungissa, ensiksi pistää silmään kadun kanssakulkijoiden kiire, kylmyys, tunteettomuus. He mennä pukittavat eteenpäin niinkuin piru ajaisi takaa, toisista ihmisistä välittämättä tai katsomatta heitä silmiin.

Suurin surminkaan he eivät ryhdy keskusteluihin. Sekuntiakaan ei saa hukata muuten oma minuus paljastuu koko maailmalle. Jo isoäiti opetti heille, että tuntemattomien kanssa ei saaa ryhtyä tekemisiin.

Mutta bussikuskit voi pieksää, mummot potkia, humalaiset hakata, lapset  ja naiset raiskata. Vastuu on vain omasta nyrkistä, se puhuu.

Toisten asioita urkitaan kyllä nurkan takaa ja roskamedioista. Paljonkohan tuo saa palkkaa, kuinkahan se ja se julkkis napsii huumeita tai hakkaa vaimoaan jne.

Vastuu ja kyttäkateus eivät kulje käsi kädessä. Huvittavin esimerkki tästä on SAK:n vaatimus julkistaa palkkatiedot. Heille ei enää riitä, että EU-tuet ovat julkisia.

Varmaan se tökkäsi, kun viljelijä Wahlroos johtaa listaa vuodesta toiseen. Mutta verotiedot vielä kiinnostavat. Niitä syynätään silmät sirrillään nauttien kuin ohjelmaa suljetun TV-talon juomingeista.

Sellainen  tietämys ei lisää vastuuta. Oikeastaan tämä sukupolvi ei tiedä mitä vastuu on. Kun Kekkonen ja Paasikivi kantoivat vastuunsa Suomesta, tänään etenkin Kekkosen äärioikeistolaiset vihaajat kulkevat kuin rähisevä koiralauma hänen hautansa yli.

Kun Kekkonen sairastui, bättre-folkin frouvatkin nousivat kuin haamut sängyistään äänestämään Koivistoa. He eivät olleet äänestäneet vuosiin, mutta nyt tuli tilaisuus kostaa Kekkoselle. Koivistoa äänestäminen oli heille koston väline.

Vaikka koira olisi ollut demarien valitsijamiesehdokkaana, tse olisi saanut ainakin 10 000 ääntä ja tullut valituksi. Koivisto itse kylläkin kantoi vastuunsa niin sodan kuin rauhan päivinäkin. Kantaa vieläkin.

Olisiko niin, ettei vastuuta voi kantaa kukaan, jolle sitä ei ole koskaan luotettu?