Muatilan emäntä luki Maaseudun Tulevaisuudesta oortningin, että kanat on pantava sisälle 15. maaliskuuta alkaen. Ne eivät saa olla kosketuksissa ulkoilman kanssa hamaan kesään saakka.

No kukapa maatiainenkaan on niin hölmö, että ajaa rakkaat kanasensa niitylle metriseen hankeen tepastelemaan. Ruokapuolen kuopusteleminen on hankalaa ja pesässä saattaa tulla yöseutuun kylmänkalpakka olo. Munatkin jäätyvät.

Mutta EU näin varoilta määräilee ja Suomen orjavirkamiehet valvovat. Syykin on selvä. Nääs insulensu saattaa tarttua tipoihin ulkona vapaina lentelevistä muuttolinnuista tai seutukunnalla lymyilevistä viherpipertäjistä.

Tauti ei ole sikalensu, koska se on kuulemma jättänyt Suomen vähäksi aikaa hoteilleen. Mutta lintuinsulensusta ei olla terveydenhuoltoviraston EU-jaoston kanaosastossa täysin varmoja. Se saattaa iskeä vapaisiin kanoihin.

Muatilalla tuli nyt tästä tirektiivistä melkoinen tenkkapoo. Naapurin hautomakoneella kun haudotettiin kymmenen munaa tässä joulun alla. Niistä kuoriutui seitsemän maatiaiskanan poikasta, neljä kukkoa, kolme kanaa.

Omituisen kukon käheä laulu kaikuu nyt navetan kongilla, kun kukkopojat opettelevat kilpaa antamaan aamuherätyksiä. Mutta kukkoja on liikaa. Naapuri on luvannut käydä hakemassa niistä kolme. Viinikukkoako meinannee laittaa vai kukkoa viinissä.

Mutta kuinka hän kuljettaa nämä kiekujaiset kotiinsa, kun ne joutuvat haistamaan ulkoilmaa ja samalla uhmaamaan EU:n huipputärkeitä määräyksiä. Saattavatpa vaikka räpsäyttää niin sanotun jätöksen jonnekin luvattomalle maaperälle. 

Onhan tässä vielä monta päivää aikaa maanantaihin. Ehkä asia ratkeaa myönteiseen päätökseen. Pakko jotain on tehdä, kun tuotantotiloilla ei sallita kovin monta kukkoa. Kanoja pitää olla vastaavasti ainakin kymmenen jokaista Kiekua kohden.

Tukiaisia ei tipu ainakaan. Kyllä se on monimutkaista tämä maanviljely ja karjankasvatus Euroopan juunionissa. Ja saakohan sitä viinikukkoa valmistaa ilman asianmukaista tutkintoa tai hygieniapassia.